Rakkaus, tuo maailman kauhein asia. Miks ihmisen pitää rakastua? Ja miks mun piti rakastua suhun...?
Toisaalta rakkaus suhun on ehkä ainoa asia mikä pitää mut vielä elossa. mut mä en vaan tajua. Nimittäin mitä sä ajattelet. Mitä sä tunnet.
Se oli lokakuu. Sillon mun tosi pitkäaikanen unelma toteutus. Sä nimittäin suutelit mua. Oltiin jo kauan oltu tosi hyviä kavereita ja viihdyttiin keskenämme tosi hyvin ja usein. No sovittiin että siit illast ei puhuta kellään. Seuraavat kolmisen viikkoa harrastettiin tollasta intiimiä läheisyyttä sitte vähän enempiki. Ja olo oli tosi onnellinen pitkästä aikaa, mut toisaalta vähän sekava koska en oikeen tajunnut missä mennään kun ei susta saanut oikeen sanallista vastausta.
Oli sitten muutama päivä kun ei oikeen ehitty nähä ja sit päätin et nyt kysyn missä mennään.
Se oli järkytys. ''ehkä meijän kannattais olla vaan kavereita kun oot mulle niin hyvä kaveri etten koskaan tahdo menettää sua, joten ei kannata näin nuorena alkaa heittää settiä.''
En tajunnut. En vaan voinu käsittää. Mitä helvettiä?! Olin luullu et se ois kiinnostunu musta. Vissiin vaan käytti hyväkseen. Sinä yönä en nukkunut lainkaan ja seuraavana aamuna oli mun elämän toinen paniikkihäiriö kohtaus.
Pariin viikkon en oikeen tajunnut mistään mitään. Ekaks näin sitä muutaman kerran ja yritin olla niinku ennenkin. Se oli toosi vaikeeta.
Sitten oli viikko ettei nähty ollenkaan, mut se yritti monasti soittaa mulle mut olin sillon tosi kiireinen.
Sillon perjantaina se sitte halus tulla meille ja tulikin se sitte. Sillon tosiaan luulin että ollaan vaan kavereita. Se halus sitte kattoo leffaa. Ja se halus kattoa sitä yläkerrassa, missä on pakko maata mun sängyssä jos haluaa sen telkkarin nähdä. No alku leffan se ihan pikku hiljaa hivuttautu lähemmäs ja oli sellasta muka vahingossa koskettelua. Sitte se vaan laitto kätensä mun ympärille ja kuiskas ensin mun nimen. sitte se sano et sillä on ollu ihan älyttömän kova ikävä mua. Siitä kaikki alko alusta. Muuta ei tarvittu. Nyt ollaan taas pari viikkoa vietetty aikaa vuoroin sen sängyssä, vuoroin mun. Tehty kaiken näköstä. Puhuttu ei olla. Ainakaan siitä mistä oisin halunnut.
Ja nyt oon ihan pihalla. Mä oon niin helvetin pihalla. en tajua enää mistään mitään. Tää tilanne hajottaa mut niin pahasti. Sä hajotat mut niin pahasti. En tiedä yhtään missä mennään ja mitä me ollaan, jos edes ollaan. Tilanne on niin ristiriitanen ja mä en kestä sitä. Ei tätä epävarmuutta kestä. Mutten uskalla enää kysyäkkään.
Rakkaus tekee ihmisen tyhmäksi.
Rakkaus hajottaa mut lopullisesti.
